Tuossa edellisen kirjoituksen aikaan lähdin astuttamaan kahta narttua, meidän Doria Lappeenrantaan Black Gary Face De Paris "Presso" pojalla ja Nitaa (oma kasvatti jonka sain jalostuslainaan, kiitos Tuija!) Paimioon Snowpaw Ambassador of Joy "Frodolla". Tytöt aloitti kuin aloittikin juoksut samaan aikaan, Nita vielä muistaakseni päivää kahta aiemmin, mutta sen parhaat päivät oli LUOJAN KIITOS sitten myöhemmin kuin Dorilla. Eli, suunnattiin ensin tyttäremme Liljan, Nitan ja Dorin kanssa Lappeenrantaan astuttamaan Dori, päivät olivat juuri kohdillaan. Lähtöpäivänä keskustassa betoniporsas hyökkäsi keulaan ja auton puskuri hajosi

No siinnä ei itku auttanut markkinoilla, vaan Marin kanssa nippusiteillä kiinni puskuri ja keula kohti Paimiota! Vieraassa kaupungista opin tuon kautta sen, että on kierrettävä auto joka puolelta, jotta tietää mitä voi olla vastassa. Keulan edestä kuskin paikalta porsasta ei näkynyt eillen nostanut persausta penkistä ja ylös!

Siinnä sitä Liljan ja koiraneitojen kanssa posoteltiin ensin Helsingin kautta Paimioon ja kun nuoripari eivät olleet toisistaan täysin kiinnostuneita, starttasin illasta vielä ystäväni ja hänen poikansa luo Turkuun. Siellä me sitten 5 ihanaa päivää vietettiin Sonjan ja Jooan luona ja ihastuttiin todella upeaan kaupunkiin. Nitan parhaat päivät oli vasta keskiviikkona ja se olikin ainoa päivä jolloin Nita antoi astua. Se oli ihana päivä, lemmenhetki Turun sataman lähellä puistossa  Kyllä siinnä ohikulkijat hiukan katsoi, onneksi niitä ei ollut monta!

Torstaina illalla siskoni Anniina tuli junalla Turkuun ja pe aamuna hypättiin reissussa rähjääntyneeseen autoon ja taas Paimioon päin (muistaakseni), koppasimme matkalla Anniinalle mukaan kasvattimme Black Classiel´s Pretty Woman "Carmenin" merle tyttösen "Suryn" ja Suryn veljen "Onnin". Autossa viikon tavarat, 4 koiraa, 2 ikuista ja yksi lapsi! MAHTAVAA!

Pääsimme kotiin turvallisesti ja toiveikkaina katsoen kohti tulevaisuutta! Onni pääsi seuraavana aamuna jatkamaan matkaa Ouluun.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

Pennut syntyy ja jotain siltä väliltä

Kantoaika meni mammoilla loistavasti ja pennut näkivät päivän valon seuraavasti: Dorin perjantaina 14.10.2011 ja Nitan maanantaina 17.10.2011.
palaan tähän kohta...

Tässä elo-ja lokakuun välillä ruttukeulamme kävi myös kartuttamassa kilometrejä Helsingissä. 5.9.2011 meille saapui Saksasta sininen lähetys nimeltään Yeva-Blue of Kingly Shine, 100% ameriikan ihme!

Tässä vaiheessa olin niin loppu ajamiseen, joten päätin, etten todellakaan aja ihan minnekään vähään aikaan!
Sissi, Sissi on tämän sinisen saksalaisen nimi Hauska kakara, lentokentällä oli niin reipas kun boxista tuli ulos ja reipas se on ollut aina. Sissihän ei ole eleissään mikään sähikäinen, vaan hyvin rauhallinen pentu...onneksi! Sissi tuli sinällään ei niin hyvään aikaan, kun meille sitten tulla tupsahti ne pennut, jäi matkustelut ja sosialistamiset, mutta Sissin kanssa päästiin tähän hommaan myöhemmin käsiksi ja ei ole ollut ongelmaa, meidän maatiaisella ...

Eli pentuja tuli yhteensä 10! Siinnä sitä sitten olin noin 3-4 päivää yhteensä valvonut, joillain muutaman tunnin unilla ja nekin 30 min-tunnin pätkissä. Olin siis melkoisen töttöröö. Onneksi Mikko oli kotona, eihän siitä lapsen kanssa olisi tullut yhtään mitään.
Dori teki 5, 2 tric.poikaa, 1 tric.tyttö ja 2 so tyttöä. Nita taas pyöräytti super tahdilla 1 tric. poika, 1 tric.tyttö, 2 so tyttöä ja 1 so poika. Muutaman viikon sainkin "huokaista", keskittyä perheeseen, äitikoirien huolehtien pennuistaan, kunnes...

Pennut olivat juuri avaamassa silmiään ja korviaan, kun huomasin yhden Dorin tytön heiluttavan erikoisesti päätään!!! Ajattelin ettei tämä nyt voi olla totta! Soitto ystävälle, joka on Kajaanissa eläinsairaalassa töissä pieneläinhoitajana ja hän varasi ajan eläinlääkärille jotta päästiin etenemään. Jotku epäilivät vesipäätä, mutta kun pentua livenä itse katsoin, en päänmallissa nähnyt milliäkään poikkeavuutta. Seuraavana päivänä ell totesi kuvattuaan kallon, ettei ole mitään näkyvää vaivaa, ei vesipää jne. Epäili alkuun jotain aivoista tai selkäytimestä johtuvaa. Moni olisi sanonut tässä vaiheessa että okay, se oli sitten tässä. Enpä antanut periksi! Ell tarjosi Synulox antibioottikuurin, sanoi ettei muuta voi ja seurata tapahtuuko mitään. Ajattelin, että se pärjäsi upeasti 2 ekaa viikkoa, haluan antaa tälle pienelle mahdollisuuden. Atb kuuri oli ja meni, pentu kasvoi siinnä missä muutkin ja haki kovasti muita leikkiin, mutta hoiperteli kun nousi ylös, sitten löytyi tasapaino kun aikansa liikkui. Kaikin puolin pentu oli OK, mutta tasapaino heitti, pään heiluttaminen väheni vähenemistään. Sitten nämä mussukat tuli 5 viikkoa ja pennut eräänä iltana leikki ja yksi pentu meni "heiluri"pennun niskaan ärräämään ja tämä pentu aristi niskaa ja väisti. Nappasin heti pennun ja aloin kopeiloimaan sitä kohtaa, jota tämä aristi. Sieltä löytyi korvan juurelta matala kohouma jonka pinta oli myhkyräinen. Taas soitto ell:lle ja seuraavana aamuna napotettiin pennun kanssa eläinsairaalassa tutkimuksissa.

Ell oli toiveikas tavallaan, hän sanoi, että ei uskonut että pentu olisi noinkin normaali, sillä tasapaino oli jo todella hyvä eikä pää heilunut juurikaan. Mutta, se myhkyrä mietitytti ja siitä ell otti ohutneulanäytteen ja vei sen tutkittavaksi. Ell näytti huojentuneelle tullessaan huoneeseen ja hymyili! Kertoi, että siellä on pelkkää tulehdussolua/kudosta, niin uutta kuin vanhaa! Ei mitään vakavaa. Epäilimme jo aiemmin ell:n kanssa, että olisiko äitikoira saattanut astua vahingossa päälle, sanoin että eihän se ole poissuljettu tietenkään. Nyt se sitten varmistui, ell sanoi, että tämä on trauman aiheuttamaa ja uusi atb kuuri päälle ja taas seurataan ja kun korvaan näkee, voi käytävän tutkia tarvittaessa josko sieltä olisi jotain mennyt. Mutta pennut ovat sitkeitä! ne vaan voi korjaantua hienosti, vaikka alku näytti huolestuttavalle ja moni olisi nukuttanut pennun jo heti!
Muutama päivä uutta kuuria ja patti oli poissa, pennusta kehittyi oikea riiviö! Toissa päivänä sain viestin, oli ollut ekat rokotukset, eläinlääkäri Oulussa oli kehunut aivan mielettömästi pentua ja omistajat olivat kertoneet pennun alkutaipaleesta ja ell oli ollut aivan ihmeissään, ettei ikinä voisi uskoa, että TÄLLÄ pennulla on koskaan ikinä mitään ollutkaan. Tyttö voi hyvin, riivaa perhettään ja kasvaa. Tulehdus oli varmaan painanut tasapainoelintä tai levinnyt sinne saakka joskus trauman alkuvaiheessa ja näin aiheutti päänvaivaa kirjaimellisesti. Ihana Brigitte Bardot alias Bibi, ihanaa elämää sinulle, onneksi en antanut periksi!

Pennut lähtivät ennen joulua uusiin koteihin, tuossa loppusuoralla minun selkä alkoi vihoitella ja niiden lähdön jälkeen olin muutaman päivän päästä rampa. En voinut tehdä yhtään mitään - se oli noidannuoli se! Siitä kärsinkin sitten aattoon saakka, mutta sitten meni ohi kokonaan, toistaiseksi! Onneksi rakas perheeni, isäni ja äitini olivat auttamassa ja sitten Mikko, kun töistä kotiutui joululomalle.