Näin vappu-aattona ajattelin hiljaisen työpäivän aikana alkaa kirjoittaa jotain niitänäitä-kuulumisia.

Talvi, hanget ja jäät ovat taakse jäänyttä aikaa, aika menee todella nopeaan. Itse olen henkeen ja vereen kesän ja lämpimän ystävä, mutta kyllä tuo lopputalvi oli oikein mukavaa aikaa, kunnes se talvikin meille vihdoin helmi-maaliskuussa tuli. Oli ihanaa mennä hankia pitkin koirien kanssa ja oli valoisaa ja puhdasta.
Nyt täytyy todeta, että ei ollut taaskaan oikein tympeitä loskakelejä. Hyvä niin!
Mutta likaa on kyllä, hiekkaa yms. se on tätä aikaa se, ja kestää yleensä onneksi vain hetken.
Koirien valkoiset töppöset ovat ihan muuta kuin valkoiset, loppu lumi on todella likaista ja katujen hiekkapölyt tarttuu koiriin. Pian me päästään nauttimaan Oulujärvestä uudessa olomuodossa, kun jäät sulaa ja pääsemme koirien kanssa uimaan, jee!!! Meillä porukka rakastaa sitä yli kaiken ja tämä mamma kanssa, tunnustaudun vesipedoksi, Mikko ei niinkään, koirat kyllä huolehtii Mikon kastelusta :-) Mukavaa vilvoitusta kuuman päivän keskellä, kun märät koirat ryntää järvestä rantaa päristelemään, kohteena tietty lähinnä oleva ihminen, hehe.

Kesällä mökki naapureilla on hauskaa (luulen) kun meikäläinen kroolaa mieletön "karvamatto" perässä, sitten kuuluu vielä ylimääräinen ujellus, kun Sunny paimentaa minua, sen ujellus on loputon, kunnes rantaudutaan. Haukku alkaa justiin, kun otan askeleenkin rantaa kohti :-) Ai että, eipä malttaisi odottaa lämpimiä kesäpäiviä, mökkeilyä ja rantaa! Rennosta meiningistä en tiedä, no kyllä se sitä on, jos vain koirat osaisi haukkua hiljempaa.

Näyttelyissä ollaan nyt käyty kaksi kertaa, Kira 2 x EH 4 ja Gracie esiintyi yhdesti Jyväskylässä ollen EH 2. Vielä yksi show Viitasaarella, siellä onkin pienesti yli 90 collikkaa!     (EH=erittäin hyvä)
Kira on niin vilkas, että se kehässä olo on aikas - no sanoisin mielenkiintoista. Koira aloitti tokoillen (tottelevaisuuskoulutus) elämänsä meillä, niin sehän istua läpsähtää heti kun pitäisi rundin jälkeen seisahtaa kehässä. Aina, ihan aina olen pennut opettanut ensin seisomaan. Ensimmäiset puolivuotta satunnaisesti kokeillaan istumista, mutta koiran tulee seistä kauniisti ja siinnä se paikka-sanaakin oppii hiljattain sekä kaunista hihnassa liikkumista. Siispä totean, tästä edeskin päin pennut oppii ensin seisomaan, sitten muut hommat perässä, kylläpä nuo yhteiskuntakelpoisia ovat silti olleet/sellaisiksi tulleet.

Gracie on näyttelykoulutettu jo USA:ssa, mutta tyttösellä riittää virtaa siihen, ettei ihan aloillaan malttaisi olla, tiedä vaikka joku syö hänen makupalat!! :-)) Mutta niin, harjoitus tekee mestarin...jotku vaan ovat syntyneet esiintymään, kuten meidän Sunny the sweetest girl in the world!  Sunnyn jälkeläisetkin omaavat taidon lähes luonnostaan.

Graciestä sen verran mainittakoon ja hänen ihan "pienestä" ahneudesta ruokaan, että naapurin linnun ruokapaikka on mieletön huima löytö - huom! Gracien mielestä...jep jep.
Se sukeltaa sinne heti kun vain silmä välttää, maistuu talipallot ja siemmenet. Onneksi naapurit ovat mukavaa väkeä ja heillä kiltti dobberi-poika Roope, ovat siis koiraihmisiä, mutta silti saa naama punaisena ameriikan-berttaa naapurin pihasta hakea.  Nooh, kunhan routa sulaa, niin aitausta vaan lykkäämään pihaan.

Ilma on lämmin, mieli halajaa jo kotia.