Todella tuntuu, että vasta oli kesäkuun alku, nyt onkin jo heinäkuu pian puolessa välissä! Ilmat on olleet enempi kuin surkeat :( Nooh, ei sille vaan me voida mitään, tosin ehdottelin Mikolle ulkomaan matkaa, mutta ei taida onnistua tämän vuoden puolella vielä.
Ensi keväänä tulee pieni matka Saksaan, jos kaikki on/menee hyvin, lähdemme tekemään pienen "road tripin" autolla ja astuttamaan Gracien meidän omalla kasvatilla Shanella. Jos aika on joskus maaliskuussa, siellä on siis jo täysi kesä ja sehän passaa minulle :-)
No, kuten edellisistä kirjoituksista esille taisi tulla, että rakastan kesää, uimista ja kaikkea kesään liittyvää paitsi hyttysiä, niin eipä ole tarvinnut tänä kesänä rannalle paljoa pyrkiä, ei ole oikein voinut nauttia omasta uudesta terassista ja grillauksista, eikä ole auringonotto kelejäkään ollut monena päivänä -  että tällainen kesä. Sunnylle lupasin että mennään uimaan, Sunny on uinut enemmän kuin minä, minä vain kerran.

No, muuta asiaa, meillä siis Kira ja Gracie kävivät lonkkakuvissa toukokuun alussa, molemmat lähti A:na ja tulivat A:na, samoin kyynäret terveet 0/0, mutta tuo kennelliiton toiminta jaksaa vain ihmetyttää, ei vain minua, myös monia monia muita. Huvittavaa, esim. se, että Gracien lonkkatulos oli jalostunetissä, mutta ei kyynäriä eikä ylipäänsä koirantietoja, eipä tullut maksulappujakaan, kun taas Kirasta tuli ensin maksulappu ja sitten tuli tulokset nettiin...jeps joo. Pääasia on se, että tytöt ovat terveitä ja huikea A-tulos!

Mutta taas koiramaailman, ruokinnan ja elintapojen ihmettelyä ja vertailua tuli tehtyä, kun tulikin sama tulos tyttösille. Juttujan on siis näin, että Kira on tullut Saksasta, tutkituista suvuista, on muistaakseni 2. tai 3:nen sukupolven BARF-koira. Paljon jo pentuna ulkona, paljon siis lääniä ja vapaata liikuntaa, kun taas Gracie tuli USA:sta aivan totaalisen eri olosuhteista, tarhakoira, syönyt aina nappulaa ja taatulla myös suku aina samoin, ja siellä ei ole sukua lonkkatutkittu eli emme tiedä taustasta. Ei ole saanut samanlaista vapaata monimuotoista liikuntaa, niin tosiaan sama terve lonkkatulos. Tässä ei siis ole varmaan ollut paljon muulla, kuin terveellä suvulla merkitystä ja okay tottakait ruokinnalla, ehkä Gracie ei ole saanut pentuna liian vahvaa ruokaa, hänen luusto on upea ja hän on kookas narttu, Kira söi ja syö edelleen meillä raakaa ruokaa, enkä viilannut pilkkua annoksissa, mutta näin aina kasvavasta että meneekö se nyt ihan pyllylleen vai ei ja ilmeisesti kaikki on mennyt ruokinnan suhteen hyvin - molemmilla.
No tällaista ajatusta.

On ollut mukavaa nähdä taas Ritan pentuja, kylässä on käynyt Nita, sitten eillen kävi Oulun liepeiltä näytillä Veera, huomenna menen katsomaan Nelliä, jonka sijoitin, Ricoa näin juhannuksen jälkeen. Kovin kaikki ovat samankaltaisia, ihmetyttää ihan, kun sukusiitos aste taisi olla 0%. Kivoja pentuja kaikki!

Olen menossa 1.8. Kuopioon Collieiden erikoisnäyttelyyn, kummallisinta on se, ettö ihan ilman omaa koiraa! Siis turistiksi. Esitän oman kasvatin Mennin ja Veeran, Menni menee junnunarttuhin ja Veera pikkupentuhin, samoin Veeran sisko Nita tulee kanssa. On ihanaa päästä katsomaan collieita sinne missä niitä on kerralla sankoin joukoin, onhan edellisestä kerrasta aikaa...12 vuotta!

Sitten meikäläisen toikkarointiin...
Muuten kesä on mennyt hieman laiskotellessa ja leffoja katsellessa, ylipäänsä ollessa vaan. Tyttöillä on ollut kivasti toinen toisensa jälkeen karvanlähtö, eli siivottua tulee melkein joka päivä. Maalla oltiin viimeksi juhannuksena 4 päivää ja huomasin, että neideillä riistäytyi vapaus melkoisesti tassuista maaseudun rauhassa, jossa he todella saattoivat ravata sisään ulos koko päivän, mistä huomasin sen? No siitä, kun tultiin kaupunkiin, niin niillä oli tainnut jäädä "laidun vaihde" päälle, eli ei siis silmiä ei korvia vaan puikkonokka edellä vaan painattivat menemään. Niimpä täytyi ottaa hiukan "kurinpalautusta" siis kouluttaa, muutama toko-juttu, paikallaanoloa, luoksetuloa ja mieletön namipalkka, näin ne taas tottelee hetken paremmin...Tosin kun en olisi niin laiska, niin kouluttaa tulisi pikkujuttuja päivittäin.
Toikkaroinnista, sanan merkitys tulee pian selväksi kaikille:
Eillen aamulla, olin tuossa takapihalta lähtevässä metsässä koirien kanssa jalassani vain crocsit, toki nyt ymmärrän, että metsään jossa tikkuja ja kantoja ja kaikkea TERÄVÄÄ niin ei niissä tossuissa sinne mennä! Niin, olin siis metsässä ja yhtäkkiä joku tupsahti kannan läpi ja tuikkasi minua kantapäähän aikas napakkaan. Etsin lähimmän puun josta sain tukea ja tempaisin sellaisen oksaisen puukalikan kengästä irti, sen enempiä tuumimatta jatkoin matkaa - muutaman askeleen verran, sitten oli tarkistettava tuliko siihen oikeesti jotain, tulihan siihen. Jalassani oli reikä, josta tuli verta, sen jälkeen järkyttävä kipu! Minulla on korkea kipukynnys todella, mutta tuntui että kantapää halkeaa. Kotia oli matkaa noin 30m ja se tuntui kilometrille. Pääsin sisään, huusin Mikolle että tulee katsomaan kun sattui niin tajuttoman paljon. No ei siinnä mitään sen kummempaa, haava puhdistettiin ja otin särkylääkettä, mutta tassutella sillä ei voi. Ehkä sitä joutuu lääkärille näyttämään. Kävin kuitenkin illalla tunnin metsälenkin, en kuitenkaan crocseissa ;-) mutta olihan se sellaista könkkäämistä, sitten koirat vahtaa, että mikä ihme sillä on hätänä. Tänään aion kanssa painattaa koirien kanssa pitkin maita ja mantuja, lähes normaaliin tapaan. Haaverin lopuksi, Mikko tuumasi, että aikoo ostaa minulle turvakengät metsälenkkejä varten hahahaa :-))

Että tällaista, mitään muuta ihmeellistä ei ole tapahtunut.