Juu-u, no homman nimi on se, että olen tuossa kesän ajan jo miettinyt sitä, että onkohan Kirassa ja Dorissa jotain lintukoiraa? No ei oikeesti, mutta toisinaan vois olla :)
Kun me tuolla metsissä mennä rymytään, niin ne tosissaan pari kolme teeriparvea pöläyttää ilmaan. Onneksi ei ole kiinni neidit ketään saaneet.
Tämä ei ole poikkeus vaan oikeastaan sääntö. Lähes joka kerta tämä tapahtuu, mutta on mukava huomata että neidit ovat hokanneet, että se metrin pitkä tuulenhalkoja ei siinnä silmien alapuolella nökötä muuten vaan :) Tytöt ottaa polulla metsään vainua ja sitten mentiin, jään aina odottelemaan milloin alkaa siipien läpse kuulua, ja useimmiten alkaa.