Oltiin maalla, äitini kotipaikassa Neuvosenniemellä pari päivää. Se on paikka, jossa unohtuu aika, kiireet ja tekemättömät tehtävät. Joka kerta siellä kokee jotain mitä ei kaupungissa näe ja koe. Luonto, se on niin uskomaton paikka ja ennen kaikkea Neuvosenniemen luonto. Jos Kajaanilaiset miettii, missä paikka on, niin valaisen sen verran, että kun seison siellä rannalla ja katson järvelle, niin näen kaukana edessä siintävän Paltaniemen sataman valon ja oikealle puolella tulee pitkittäis suunnassa Ärjänsaari.

Mikon kanssa lähdettiin sunnuntaina kävelylle ja oli kaikki koirat mukana. Nähtiin suuri haukka, joka liiteli aivan meidän yllä, piti Reili kutsua luokse, ettei se haukka nyt pentua vie :-)

Maanantaina olikin aivan uskomaton tuuli! Mentiin taas meidän vakio paikkaan kävellen, Karjalankallioille. Siellä avautuu nenun eteen järvellä Ärjänselkä ja oikealle puolelle Manamansalon suuri selkä. Tuuli kävi siellä vielä rajummin. Rakastan vettä, sitä myrkyävää järveä kylmästä huolimatta oli niin ihana katsoa. Aallot löi kallioille kovaa. Siellä sielu kyllä rauhoittuu, ei tule ajateltua mitään muuta kuin luonnon voimien mahtavuutta ja sen loppumattomuutta.

2039160.jpg
Tytöt pärskeessä

Ollaankin nyt mietitty, josko me sinne muutetaan. Olen haaveillut siitä lapsesta saakka, muistan kun sanoin pienenä mummulle, että minulla on täällä isona oma talo - katsotaan onko. Onhan sinne matkaa Kajaanista, n.80km. Paltamoon 30km suunnilleen. Niemellä asuu kummini, jotka kasvattaa pienimuotoisesti jämptejä. Sitten on toinen talo jossa asutusta ympäri vuoden. Saisi olla rauhassa :-) Itse olen kuten kaikki tietää, sosiaalinen ja pidän ihmisistä, mutta kaipaan aina vaan maalle ja omaan rauhaan. En ole kovinkaan "naapurusto" ihminen vaikka tässä ihan kivat naapurit onkin.
Me molemmat Mikon kanssa ollaan kyllä sitä mieltä että siellä olisi hyvä asua, mitään varmaan ei vielä olla päätetty, katsotaan nyt ensivuoden puolella mitä tuleman pitää.

2039155.jpg

2039156.jpg

2039159.jpg