Kyllähän se oli taas reissu, tosin pennut olivat äänekkäitä vain matkan alkaessa. Auton takaa kuului jos jonkinlaista ääntä, välillä olin ihan varma että ne olivat Gremlins riiviöitä ja sitten ajattelin oliko joku pistänyt sinne parit kissimirrit. Noh, siitä ne nukahtivat ja matka jatkui, autoon ei ollut tullut kuin yksi pieni pisu, kuolassa oli vain yhden pennun suupielet. Ompa joskus ollut pentuja, jotka olivat kuonosta hännänpäähän kuolassa ja ties missä.
Oli luojan lykky, että ystäväni Anna Kaisa lähti mukaamme, kyllä niitä käsipareja tarvitaan, etenkin kun on kysymys yhdeksästä pennusta :-) Kiitos siis Anna Kaisalle, meidän Dani-kasvatin omistajalle!
Kommentit