Tässä sitä nyt istutaan, ei ole yhtään sellainen olo että juttu luistaisi, mutta päätin, että nyt koetan saada jotain aikaiseksi. Harmittaa kun ei ehdi tilannetta päivittää tapahtumien sattuessa, kun hyvät jutut tahtoo jäädä unholaan.

Edellisiä tarinoita kun luen, niin huomaan että paljon on tapahtunut, huhhuh!

Pennut ovat lähteneet maailmalle, 2 jäi tänne kotia kasvamaan, Bono ja Lumi.

 

Uudenaikaiset joukkotuhoaseet, näistä itse Osamakin olisi kateellinen mutta mutta, minä tiedän varsin hyvin että nyt muistetaan että "Sanna, sanoit että hullu pitää olla jos kaksi pentua ottaa/jättää yhtäaikaa", niin en kirjoittele Lumen ja Bonon toimeliaasta luonteesta siksi, että katuisin kahden jättämistä, vaan ihan hauskutus mielessä ja ehkä opettavaisessa Minä olen nauttinut tähän saakka joka hetkestä, vaikkakin välillä olen ollut todella väsynyt....en tosin koiriin!

Ymmärrän että lapset ovat lapsia. Tässä yksi päivä olivat silpunneet 5m muovipäällysteistä pyykkinarua n.1-3cm palasiksi, irroittaneet patterin termostaatin ja avanneet kanin häkin ja ilmeisesti kanin turkissa olevan kuolan määrän perusteella myös kania oli hellitty Kanihan on meillä vahva persoona ja tottunut koiriin. Joskin tähän väliin kerron, että Lupu on ilmeisesti vanha kani tai tullut nyt vanhaksi, se vaan makoilee enempi kuin viime kevättalvella. Miksi sanon että ilmeisesti vanha kani, kun minä en tiedä sen ikää, ei tiennyt edellinenkään omistaja.

No sitten putkitöistä menikö pari päivää niin kanin heinäsäkki oli levitelty takkahuoneen lattialle, kaapinovi oli vahingossa jäänyt mulla auki, niin tokihan toimeliaat olivat sen löytäneet. Pientähän nämä vielä on, iskä Sisu ja mamma Kira ovat kovin olleet työskentelykykyisiä myös muussa sisustamisessa, kuten seinäremonti/alulle laitto on ollut kovasti molempien mieleen nuoruusaikana Eli tässä vuoden aikana varmasti vielä sattuu ja tapahtuu ne pahimmat.

Mietin onko Gracie mitään uutta keksinyt viimeaikoina, mutta ei se taida olla. Onneksi.

Lonkka- ja kyynärkuvissa käytiin Reillyn ja Lucyn kans, Lucy on A/A 0/0, mutta Reilly ei ole terve, kennelliitto odottaa Reillyn rekkareita sinne, jotta voivat tuloksen julkistaa, itse näin kuvat ja tiedän ettei ne hyvät ole, niin en ole vielä edes tuloksen perään kysellyt. Tyhmyyksissämme ell:n kanssa ehdittiin täyttää kaavakkeet ennen kuvia ja että laitetaan Reilly samalla Suomen kennelliiton rekisteriin, kun sen samalla kaavakkeella voi tehdä lonkkakuvien yhteydessä, eihän sillä enää merkitystä minkä maan rekisterissä se on...

Pennuista sen verran että kaikki ovat olleet vaaveihinsa tyytyväisiä ja olen oikein mukavaa palautetta saanut. Luonteet ovat kuulemma oikeinkin rohkeita, tutkivia ja hyvin palautuvia, samaa voin omistani sanoa myös. Parilla on autossa pahoinvointia, muttei pelkoa kuitenkaan.

Tässä nyt odotellaan meidän neidoille turkkia, jotta päästäisiin näyttelyihin. Haaveilen joskos Sunnyn kanssa messariin joulukuussa veteraaneihin osallituttaisiin, mutta en osaa tuosta turkista sanoa ehtiikö valmistua. Seinäjoelle ilmoitin Reillyn ja Gracien - onko järkee vai eeeeei! niin ei, mutta ilmoitin kuitenkin

Yksi ilta tuossa viime viikolla käytiin Mikon kanssa rannassa illalla noin 21.00 maissa, mukana oli Lumi ja Bono sekä Sunny. Istuttiin nuotiopaikalla ja katsottiin tähtitaivasta, Kajaani on käsinkosketeltavissa melkein, matka on tuosta rannasta toiselle puolelle niin lyhyt. Kumpikin ajateltiin ettei ole juurikaan syytä miksi palaisimme asumaan kaupukiin, ja jos vielä tulevaisuus toisi (vaikka vastaan olen tähän mennessä ollut) meille sen 70-luvulta asti paljon puhutun ylityssillan olisi matka ainakin puolet lyhyempi, sitä odotellessa!

Meillä oli ihana kesä nyt myös jälkeenpäin ajatellen, aivan ihanaa aikaa oli pienten tricci ja merle pentujen kanssa täällä maalla. Köytiin aina iltaisin rannassa niiden kanssa, järjestimme muutenkin kaikkea kivaa tuossa pihapiirissä, Näin syysmyrskyn keskellä, pimeässä kaiholla muistellen kesän lämpimiä päiviä, joihin lisää lämpöä ja valoa toi nuo ihanat pienet pupsit ja aikuiset tottakait!