Rita oli ollut juuri viikon kantava, kun sitä puri käärme, aikalalla toukokuun puolessa välissä.
Hoitona oli kyytabletti ja kahdesti nesteytettiin + Synulox-antibioottia. Mamma kuitenkin selvisi ja kasvoi kasvamistaan, massu oli valtava ja odottava äitikoira onnellinen ja hyväkuntoinen!
Kunnes tuli 8.7. Avautumisvaihe oli jo pitkä. Alettiin tekemään ensimmäistä pentua, se syntyi kuolleena, toinen pieni rääpäle 170g (yleensä 250g-350g)ja kolmas 183g ja sitten alettiin tehdä neljättä, ja se kesti! Kävelytin Ritaa, autoin sen minkä saatoin ja mitään ei tapahtunut. Ajattelin, että tuleeko sieltä nyt joku puolen kilon mötky, kun ensin tehdään alta 200 grammasia. No ei, tuli tyttö 240g, ei kovin vahva tapaus sillä hetkellä. Siihen loppuikin synnyttäminen ja vatsassa tuntui useita pentuja.
Sitten soitin ystävälle, että tuo jostain oksitosiinia, hän toi ja ei auttanut, yritin auttaa sisäkautta ja ei! Supistukset lakkasi kuin seinään. Rita oli aivan loppu! Soitin samassa eläinlääkäriin ja sitten olikin auton nokka kohti eläinlääkäriä ja jo syntyneet pennut tietty otettiin mukaan. Oli ilta. Siellä paikan päällä ell antoi glukoosia, kalkkia ja oksitosiinia, Rita oksensi ja sai pari lievää supistusta ja lyhistyi pöydälle - ei vaan enää jaksanut!
Sanoin että koira on nyt leikattava, ei se jaksa enää ja niin alkoi ell toimia. Kertoi minulle ja ystävälleni ohjeet mikä on meidän toimenkuva ja ei kun hommiin. Pennut olivat jo menehtyneet vatsaan, sen arvasinkin. Vatsa avattiin ja pennut yksi toisensa jälkeen ulos, 4 pentua siellä oli. Eli 8 yhteensä 4 urosta ja 4 narttua.
Yksi pentu oli näyttänyt rotan poikaselle, ystäväni kehoituksesta päätin olla katsomatta :( Rita parsittiin kiinni ja ajeltiin kotiin. Tässä vaiheessa Jaanalle kiitosta vielä kerran, että olit tukenani mukana!

Pienin uros eli vähän yli vrk:n, oli kovin keskonen, sai sellaisia kohtauksia että hengitys pysähtyi :( ja sitten kohta alkoi taas hengittää. Keuhkot olivat varmasti niin kehittymättömät, että sydän tai muu elin painoi ne aina hetkittäin kasaan. Arvasin, ettei tätä kestä kauaa.

Toinen uros pentu oli alusta saakka hyvin vahva ja halu syödä on valtava :) Narttu pentua olen auttanut syömään, nyt on jo muutaman gramman noussut painokin! Tyttö on todella pirteä ja halukas syömään, ei vaan vielä pysy imussa niin hyvin.

Tässä nyt kuitenkin pelkään, miten myrkky ja kortisoni on vaikuttanut vauveleihin. Kortsoni on ilmeinen syy siihen, miksi pennut olivat ns. keskeneräisiä, vaikka syntyivät 62 vuorokaudella. Jälkiseurauksia voi tulla vielä. Minulle on tärkeintä, että Rita on elossa vaikka varmasti on kipeä. Tassu jossa kanyyli oil, on aika ikävästi turvoksissa, mutta ei arista sitä. Rita hoitaa pentuja hyvin! Tärkeää on myös se, että toistaiseksi ainakin pentujen kunto on vakaa, hetki kerrallaan seuraan tilannetta, mutta uskallan iloita vasta myöhemmin. Nyt Cobra ja Viper (mahdolliset työnimet nyt ainakin) voivat hyvin. Pitäkää peukkuja ettei tulisi mitään enää, eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi.