Purkeista nousee basilikaa, kiinalaista ruohosipulia, orvokkeja, samettikukkia, kerrottua petuniaa...istuttamatta onnen apilat, tuoksuherneet ja auringonkukat. Sipulikasveista on nousemassa penkissä tietty liljat, mutta esikasvatuksessa kahta ihanaa väriä gladiolusta ja tuoksumiekkaliljaa sekä talvehtiminen onnistui kellarissa täydellisesti ruusulta, jonka sain Mikolta vuosi sitten ensimmäisenä äitienpäivänä ja prinsessalilja toiselta nimeltään inkalilja - ihan mahtavaa kun niiden talvi sujui hyvin ja jaksaavat nostaa päätään uuteen ihanaan kevääseen! Ai niin, ei unohdeta mansikoita, niitäkin on tulossa!

Jäät oon meidän järven selältä jo lähtenyt, silti on Oulujärvessä jäisiä paikkoja vielä. Tuomi, pihlaja ja viinimarjapensaiden lehdet pyrkivät jo aukemaan, nyt muutaman päivän sateet herättävät eloon tämän maaperän.

Katselen samalla keittiön ikkunasta ulos, koirat makoilee tuossa ulkosalla, sateella on siis tauko. Eilen oli lämmintä, vaikkakin vain +15 astetta, niin huvitti kun neidit makasi varjossa! Äkkiseltään vissiin kuuma. Lumi on taas hoikistunut, vaikka sain sen jo siedettävään massaan, se juoksee niin kauhean paljon ja lähes kaiken ulkona olo ajan! Jotain superfoodia sille olisi kehiteltävä. Hilma on noin 28 cm ja ehkä painaa 4 kg, en osaa sanoa tarkkaan nyt.  Hilma-himma luulee olevansa isokin koira, tuolla ulkona se nytkin painii Lumen kanssa... Eilen Hilma kävi hetken tassuttelemassa mätsärissä, ennen kuin tuomarointini alkoi. Ei Hilmaa pelottanut, mutta ei muka osannut kävellä hihnassa, kun joka paikassa oli kaikkea kiinnostavaa

Sunnylta lähtee tässä kuussa tuo tukala turkki pois. Sunny pääsee sitten uimaan kesällä sydämmensä kyllyydestä, vaikka niin hän tekisi turkissaankin, siitä olisi vain paljon vaivaa sille itselleen, kun se ei sitten kuiva, eikä saisi uida kuin rajoitetusti ettei iho märkäni jne. Leikatun koiran turkki usein on ylivaltava ja vaikeahko pitää selvänä edes kahta päivää. Sunny ei tuosta kauneudenhoitamisesta enää myös perusta, eli heitetään turkki kuuseen  muutenhan minä en hyväksy sitä, että otetaan pitkäkarvainen rotu ja se ajellaan huvikseen tai ettei jakseta huoltaa karvaa, sillä on tarjolla lukuisia rotuja lyhytkarvaisenakin. Sunny täyttää 11 vuotta, sen rakastama ja erittäin hyvä liikuntamuoto olisi pakko jättää pois turkin vuoksi, se nimittäin ui vaikka 10 kertaa päivässä, mikä olisi sen parempaa liikuntaa vanhalle koiralle ja + että se nauttii siitä todella! Sekin on hassua, kun sanotaan että colliet ovat ylpeitä turkeistaan ja häpeissään kun sitä ei joskus ole - en allekirjoita ainakaan Sunnyn kohdalla, se kun aikoinaan pudotti turkkinsa, siitä tuli ihan pentu! Se juoksi, vimmasi, piehtaroi ja oli "nauravainen" - eli ONNELLINEN. Ehkä suuri muhkea turkki on sille rasite todenteolla.

Mätsäreitä on tuomaroitavana vielä tälle kesää 2, siis olen luvannut. Sitten 20.5. Kempeleessä näyttelyt, sinne menee Sissi, Sira Kiran tyttö ja tulee kasvatteja muutamia, aivan ihanaa!

Sitten olisi kesäkuu muistaakseni näyttelyvapaa kuukausi, Essi menee Sissin kanssa sivuerkkariin Lappeenrantaan. Heinäkuussa on Rovaniemi, Oulu ja Paltamo, elokuussa ainakin Hilman kanssa Kuopioon shelttien sivuerkkariin korkkaamaan pentuluokka....apuva!!! Loppuvuonna taas muutama show. Mukavaahan se kun kivan porukan kans yleensä olemme liikkeellä

Lumi ja Lucy tähystelee, maaliskuun lopussa oli tmeillä turhan paljon lunta!
Onneksi ei enää.

 

 

Ajankulu ongelmaa ei ole. Pennut lähti ihaniin uusiin koteihin ympäri Suomea, mutta jostain syystä niitä meni Ouluun kourallinen! Olen näistä ihanuuksista saanut kuulla pelkkää hyvää, riiviöitä on Nitan ja Dorin pennut, reippaita ja kovakalloisia.

Joulu oli tuli ja meni. Sissin kanssa pari kertaa käyty Kajaanissa pallohallissa treenaamassa näyttelyjuttuja ja esiintymisen suhteen koira on synnynnäinen tekijä
Sunnyn "viimeiset" näyttelyt oli Seinäjoellä lokakuun viimeinen viikonloppu, mutta kun toinen on niin upeassa kunnossa ja kuosissa, että tohtiiko tuota eläkkeelle jättää, etenkin kun on aina mukaan lähdössä. No, Essi-ystävä halusi sitten Juniorhandler kisaan Kajaanin Tamminäyttelyyn koiraa ja haaveili kovasti, josko Sunnyn antaisin hänelle sinne. Siellä ne tytöt kahtena päivänä sitten mennä viilettivät! Sunny nauttii

Kuva: Leena Hanhinen

Tässä nyt näyttelyitä kovasti suunnitellaan, Dorille luonnetestiä, josta ei minkäänlaista havaintoa miten se edes voisi mennä ja kaikkea muutakin

Lilja on oppinut kävelemään ja tykkää tarkastaa koirilta purukaluston kunnon... muuten pitkälti hän antaa koirien olla rauhassa. Pennuista ei juuri välittänyt.
Uskon, että tämä talvi menee nopeasti ohi, ollaahan huomaamatta jo tammikuun puolessa välissä!
Pentusuunnitelmia olen rakennellut hiukan, mutta menee varmasti ensi vuoteen.

Tuossa edellisen kirjoituksen aikaan lähdin astuttamaan kahta narttua, meidän Doria Lappeenrantaan Black Gary Face De Paris "Presso" pojalla ja Nitaa (oma kasvatti jonka sain jalostuslainaan, kiitos Tuija!) Paimioon Snowpaw Ambassador of Joy "Frodolla". Tytöt aloitti kuin aloittikin juoksut samaan aikaan, Nita vielä muistaakseni päivää kahta aiemmin, mutta sen parhaat päivät oli LUOJAN KIITOS sitten myöhemmin kuin Dorilla. Eli, suunnattiin ensin tyttäremme Liljan, Nitan ja Dorin kanssa Lappeenrantaan astuttamaan Dori, päivät olivat juuri kohdillaan. Lähtöpäivänä keskustassa betoniporsas hyökkäsi keulaan ja auton puskuri hajosi

No siinnä ei itku auttanut markkinoilla, vaan Marin kanssa nippusiteillä kiinni puskuri ja keula kohti Paimiota! Vieraassa kaupungista opin tuon kautta sen, että on kierrettävä auto joka puolelta, jotta tietää mitä voi olla vastassa. Keulan edestä kuskin paikalta porsasta ei näkynyt eillen nostanut persausta penkistä ja ylös!

Siinnä sitä Liljan ja koiraneitojen kanssa posoteltiin ensin Helsingin kautta Paimioon ja kun nuoripari eivät olleet toisistaan täysin kiinnostuneita, starttasin illasta vielä ystäväni ja hänen poikansa luo Turkuun. Siellä me sitten 5 ihanaa päivää vietettiin Sonjan ja Jooan luona ja ihastuttiin todella upeaan kaupunkiin. Nitan parhaat päivät oli vasta keskiviikkona ja se olikin ainoa päivä jolloin Nita antoi astua. Se oli ihana päivä, lemmenhetki Turun sataman lähellä puistossa  Kyllä siinnä ohikulkijat hiukan katsoi, onneksi niitä ei ollut monta!

Torstaina illalla siskoni Anniina tuli junalla Turkuun ja pe aamuna hypättiin reissussa rähjääntyneeseen autoon ja taas Paimioon päin (muistaakseni), koppasimme matkalla Anniinalle mukaan kasvattimme Black Classiel´s Pretty Woman "Carmenin" merle tyttösen "Suryn" ja Suryn veljen "Onnin". Autossa viikon tavarat, 4 koiraa, 2 ikuista ja yksi lapsi! MAHTAVAA!

Pääsimme kotiin turvallisesti ja toiveikkaina katsoen kohti tulevaisuutta! Onni pääsi seuraavana aamuna jatkamaan matkaa Ouluun.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

Pennut syntyy ja jotain siltä väliltä

Kantoaika meni mammoilla loistavasti ja pennut näkivät päivän valon seuraavasti: Dorin perjantaina 14.10.2011 ja Nitan maanantaina 17.10.2011.
palaan tähän kohta...

Tässä elo-ja lokakuun välillä ruttukeulamme kävi myös kartuttamassa kilometrejä Helsingissä. 5.9.2011 meille saapui Saksasta sininen lähetys nimeltään Yeva-Blue of Kingly Shine, 100% ameriikan ihme!

Tässä vaiheessa olin niin loppu ajamiseen, joten päätin, etten todellakaan aja ihan minnekään vähään aikaan!
Sissi, Sissi on tämän sinisen saksalaisen nimi Hauska kakara, lentokentällä oli niin reipas kun boxista tuli ulos ja reipas se on ollut aina. Sissihän ei ole eleissään mikään sähikäinen, vaan hyvin rauhallinen pentu...onneksi! Sissi tuli sinällään ei niin hyvään aikaan, kun meille sitten tulla tupsahti ne pennut, jäi matkustelut ja sosialistamiset, mutta Sissin kanssa päästiin tähän hommaan myöhemmin käsiksi ja ei ole ollut ongelmaa, meidän maatiaisella ...

Eli pentuja tuli yhteensä 10! Siinnä sitä sitten olin noin 3-4 päivää yhteensä valvonut, joillain muutaman tunnin unilla ja nekin 30 min-tunnin pätkissä. Olin siis melkoisen töttöröö. Onneksi Mikko oli kotona, eihän siitä lapsen kanssa olisi tullut yhtään mitään.
Dori teki 5, 2 tric.poikaa, 1 tric.tyttö ja 2 so tyttöä. Nita taas pyöräytti super tahdilla 1 tric. poika, 1 tric.tyttö, 2 so tyttöä ja 1 so poika. Muutaman viikon sainkin "huokaista", keskittyä perheeseen, äitikoirien huolehtien pennuistaan, kunnes...

Pennut olivat juuri avaamassa silmiään ja korviaan, kun huomasin yhden Dorin tytön heiluttavan erikoisesti päätään!!! Ajattelin ettei tämä nyt voi olla totta! Soitto ystävälle, joka on Kajaanissa eläinsairaalassa töissä pieneläinhoitajana ja hän varasi ajan eläinlääkärille jotta päästiin etenemään. Jotku epäilivät vesipäätä, mutta kun pentua livenä itse katsoin, en päänmallissa nähnyt milliäkään poikkeavuutta. Seuraavana päivänä ell totesi kuvattuaan kallon, ettei ole mitään näkyvää vaivaa, ei vesipää jne. Epäili alkuun jotain aivoista tai selkäytimestä johtuvaa. Moni olisi sanonut tässä vaiheessa että okay, se oli sitten tässä. Enpä antanut periksi! Ell tarjosi Synulox antibioottikuurin, sanoi ettei muuta voi ja seurata tapahtuuko mitään. Ajattelin, että se pärjäsi upeasti 2 ekaa viikkoa, haluan antaa tälle pienelle mahdollisuuden. Atb kuuri oli ja meni, pentu kasvoi siinnä missä muutkin ja haki kovasti muita leikkiin, mutta hoiperteli kun nousi ylös, sitten löytyi tasapaino kun aikansa liikkui. Kaikin puolin pentu oli OK, mutta tasapaino heitti, pään heiluttaminen väheni vähenemistään. Sitten nämä mussukat tuli 5 viikkoa ja pennut eräänä iltana leikki ja yksi pentu meni "heiluri"pennun niskaan ärräämään ja tämä pentu aristi niskaa ja väisti. Nappasin heti pennun ja aloin kopeiloimaan sitä kohtaa, jota tämä aristi. Sieltä löytyi korvan juurelta matala kohouma jonka pinta oli myhkyräinen. Taas soitto ell:lle ja seuraavana aamuna napotettiin pennun kanssa eläinsairaalassa tutkimuksissa.

Ell oli toiveikas tavallaan, hän sanoi, että ei uskonut että pentu olisi noinkin normaali, sillä tasapaino oli jo todella hyvä eikä pää heilunut juurikaan. Mutta, se myhkyrä mietitytti ja siitä ell otti ohutneulanäytteen ja vei sen tutkittavaksi. Ell näytti huojentuneelle tullessaan huoneeseen ja hymyili! Kertoi, että siellä on pelkkää tulehdussolua/kudosta, niin uutta kuin vanhaa! Ei mitään vakavaa. Epäilimme jo aiemmin ell:n kanssa, että olisiko äitikoira saattanut astua vahingossa päälle, sanoin että eihän se ole poissuljettu tietenkään. Nyt se sitten varmistui, ell sanoi, että tämä on trauman aiheuttamaa ja uusi atb kuuri päälle ja taas seurataan ja kun korvaan näkee, voi käytävän tutkia tarvittaessa josko sieltä olisi jotain mennyt. Mutta pennut ovat sitkeitä! ne vaan voi korjaantua hienosti, vaikka alku näytti huolestuttavalle ja moni olisi nukuttanut pennun jo heti!
Muutama päivä uutta kuuria ja patti oli poissa, pennusta kehittyi oikea riiviö! Toissa päivänä sain viestin, oli ollut ekat rokotukset, eläinlääkäri Oulussa oli kehunut aivan mielettömästi pentua ja omistajat olivat kertoneet pennun alkutaipaleesta ja ell oli ollut aivan ihmeissään, ettei ikinä voisi uskoa, että TÄLLÄ pennulla on koskaan ikinä mitään ollutkaan. Tyttö voi hyvin, riivaa perhettään ja kasvaa. Tulehdus oli varmaan painanut tasapainoelintä tai levinnyt sinne saakka joskus trauman alkuvaiheessa ja näin aiheutti päänvaivaa kirjaimellisesti. Ihana Brigitte Bardot alias Bibi, ihanaa elämää sinulle, onneksi en antanut periksi!

Pennut lähtivät ennen joulua uusiin koteihin, tuossa loppusuoralla minun selkä alkoi vihoitella ja niiden lähdön jälkeen olin muutaman päivän päästä rampa. En voinut tehdä yhtään mitään - se oli noidannuoli se! Siitä kärsinkin sitten aattoon saakka, mutta sitten meni ohi kokonaan, toistaiseksi! Onneksi rakas perheeni, isäni ja äitini olivat auttamassa ja sitten Mikko, kun töistä kotiutui joululomalle.

Ja kun ajattelin, että tänään kirjoitan blogia pitkästä aikaa ja kerron kivoja juttuja ja kommelluksia... niin taas huonoja uutisia. Lumea puri käärme.

20 minuuttia siitä, kun huomattiin tapahtunut.

Yllättävän nopeesti vain kuono turposi. Kun me huomattiin asia, niin kuonossa oli vielä silloin juuri ja juuri hyytynyt veri tippa ja silloin oli jo nokka turvoksissa.
Lynkkauspartio lähti heti matkaan etsimään käärmettä ja minä vein pyykit ulos, niin sillä aikaa kuono turposi varmaan kaksinkertaisesti!

Tässä nyt odotellaan että eläinlääkäri saapuu jonkun eläimen parsinnasta toimipaikkaansa ja päästään Lumen kans tippaan.

Jotain kivaakin, Dorilla ja Nitalla alkoi lähes yhtäaikaa juoksut. Huomenna kohti Lappeenrantaa Liljan ja kahden koiran kans. Sieltä suunnataan seuraavan morsiammen sulhasen luo, joka asuu Paimiossa. Liljan ja koirien kans mennään yöksi hyvän ystäväni Sonjan ja hänen vuosikkaan pojan luokse Turkuun
Niin mahtavaa päästä reissuun ja nähdä ihania ystäviä!

Lappeenrannasta oli hiukka vaikea saada huonetta tai mökkiä tälle ja huomiselle, siellä oli yleisurheilun eliittikisat. Noh, onneksi aamulla Doria tutkiessani huomasin, että vieläpä onkin liian aikaista lähtä, joten mennään huomenna. Huomenna meillä on varattu isohko mökki Huhtiniemen leirintäalueelta.

 

Oisko tässä nyt kaikki paha tälle kesää, vuotta jne ???

 

Rita oli ollut juuri viikon kantava, kun sitä puri käärme, aikalalla toukokuun puolessa välissä.
Hoitona oli kyytabletti ja kahdesti nesteytettiin + Synulox-antibioottia. Mamma kuitenkin selvisi ja kasvoi kasvamistaan, massu oli valtava ja odottava äitikoira onnellinen ja hyväkuntoinen!
Kunnes tuli 8.7. Avautumisvaihe oli jo pitkä. Alettiin tekemään ensimmäistä pentua, se syntyi kuolleena, toinen pieni rääpäle 170g (yleensä 250g-350g)ja kolmas 183g ja sitten alettiin tehdä neljättä, ja se kesti! Kävelytin Ritaa, autoin sen minkä saatoin ja mitään ei tapahtunut. Ajattelin, että tuleeko sieltä nyt joku puolen kilon mötky, kun ensin tehdään alta 200 grammasia. No ei, tuli tyttö 240g, ei kovin vahva tapaus sillä hetkellä. Siihen loppuikin synnyttäminen ja vatsassa tuntui useita pentuja.
Sitten soitin ystävälle, että tuo jostain oksitosiinia, hän toi ja ei auttanut, yritin auttaa sisäkautta ja ei! Supistukset lakkasi kuin seinään. Rita oli aivan loppu! Soitin samassa eläinlääkäriin ja sitten olikin auton nokka kohti eläinlääkäriä ja jo syntyneet pennut tietty otettiin mukaan. Oli ilta. Siellä paikan päällä ell antoi glukoosia, kalkkia ja oksitosiinia, Rita oksensi ja sai pari lievää supistusta ja lyhistyi pöydälle - ei vaan enää jaksanut!
Sanoin että koira on nyt leikattava, ei se jaksa enää ja niin alkoi ell toimia. Kertoi minulle ja ystävälleni ohjeet mikä on meidän toimenkuva ja ei kun hommiin. Pennut olivat jo menehtyneet vatsaan, sen arvasinkin. Vatsa avattiin ja pennut yksi toisensa jälkeen ulos, 4 pentua siellä oli. Eli 8 yhteensä 4 urosta ja 4 narttua.
Yksi pentu oli näyttänyt rotan poikaselle, ystäväni kehoituksesta päätin olla katsomatta :( Rita parsittiin kiinni ja ajeltiin kotiin. Tässä vaiheessa Jaanalle kiitosta vielä kerran, että olit tukenani mukana!

Pienin uros eli vähän yli vrk:n, oli kovin keskonen, sai sellaisia kohtauksia että hengitys pysähtyi :( ja sitten kohta alkoi taas hengittää. Keuhkot olivat varmasti niin kehittymättömät, että sydän tai muu elin painoi ne aina hetkittäin kasaan. Arvasin, ettei tätä kestä kauaa.

Toinen uros pentu oli alusta saakka hyvin vahva ja halu syödä on valtava :) Narttu pentua olen auttanut syömään, nyt on jo muutaman gramman noussut painokin! Tyttö on todella pirteä ja halukas syömään, ei vaan vielä pysy imussa niin hyvin.

Tässä nyt kuitenkin pelkään, miten myrkky ja kortisoni on vaikuttanut vauveleihin. Kortsoni on ilmeinen syy siihen, miksi pennut olivat ns. keskeneräisiä, vaikka syntyivät 62 vuorokaudella. Jälkiseurauksia voi tulla vielä. Minulle on tärkeintä, että Rita on elossa vaikka varmasti on kipeä. Tassu jossa kanyyli oil, on aika ikävästi turvoksissa, mutta ei arista sitä. Rita hoitaa pentuja hyvin! Tärkeää on myös se, että toistaiseksi ainakin pentujen kunto on vakaa, hetki kerrallaan seuraan tilannetta, mutta uskallan iloita vasta myöhemmin. Nyt Cobra ja Viper (mahdolliset työnimet nyt ainakin) voivat hyvin. Pitäkää peukkuja ettei tulisi mitään enää, eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi.